YHTEISÖLLISYYS RAKENNETAAN POISOPPIEN?

Korona-aika on vienyt suuren osan meistä etäyhteyksien päähän. Siirtymä on median kirjoittelun ja omakohtaisen kokemuksen perusteella onnistunut yllättävän hyvin. Olemme suoriutuneet työtehtävistä riittävällä tasolla. Joidenkin kohdalla työskentely on jopa sujuvampaa ilman matkustamista.

Viime keväänä monet työhyvinvointitutkimukset raportoivat työhyvinvoinnin parantuneen kevään etätöissä. Syksyllä trendi odotetusti muuttui ja luvut kääntyivät laskuun, talven aikana väsymys ja energiattomuus ovat tulleet monille tutuiksi. Erityisesti luottamuksen haparoituminen ja yhteisöllisyyden kokemusten heikkeneminen on nostettu muutosta selittäviksi tekijöiksi.

Miten siis vahvistaa yhteisöllisyyttä ja luottamusta?

Yhteisöllisyys merkitsee yhteenkuuluvuuden tunnetta, yhdessä tekemistä ja yhteistä työtä. Se on kokemus siitä, että tarvitsemme toisiamme ja haluamme onnistua yhdessä. Yhteisöllisyys vahvistaa keskinäistä luottamusta ja lisää työhyvinvointia, olemme yhdessä enemmän kuin yksin. Verkkoympäristöissä yhteisöllisyyden toteutumisessa vaikeinta ja haastavinta on saada ihmiset kohtaamaan toisensa ensisijaisesti henkilökohtaisella tasolla, enemmän ihmisinä kuin työtehtävien suorittajina. Näyttöpääte etäännyttää ja asettaa meidät helposti viralliseen kokousmoodiin, jossa epämuodolliset keskustelut ja kohtaamiset ihmisten välillä karsiutuvat pois. Verkko-viikkokahvit paikkaavat heikosti tätä puutetta, kun johtajat ajautuvat yksinpuheluihin, luontevan vuorovaikutuksen ja keskustelevuuden estyessä, mikrofonien pysyessä suljettuina ja houkutus sähköposteihin vastaamiseen ja pois jättäytymiseen vie mukanaan. Erityisen vaikea tilanne on uusien tiimien kohdalla ja aiemmin tuntemattomien ihmisten liittyessä mukaan työyhteisöihin.

Yhteisöllisyyden rakentaminen verkkoympäristöissä ei kuitenkaan ole mahdotonta. Virtuaalifasilitointimenetelmiä esitellään ja valmennetaan monien tahojen toimesta tällä hetkellä. Ehkäpä kuitenkin niiden oppimista olennaisempaa olisi vain ”suorittaa kokouksia” vähemmän. Inhimillisinä olentoina meillä on luontaiset edellytykset, taidot ja osaaminen rakentaa yhteyksiä ja suhteita toisiimme. Kentien tarve olisikin poisoppia tiukan muodollisista etätyötavoista. Voisimme luottaa luontaiseen kykyymme liittyä toisiimme, kiinnostua yhteisestä työstämme ja tukea toistemme onnistumista. Antaa tilaa keskusteluille ja kohtaamiselle tässä-ja-nyt.

-Krista Mikkonen
Kirjoittaja uskoo käytännössä kaikkien asiantuntijaorganisaatioiden työskentelevän pääsääntöisesti hybridiympäristöissä tästä vuodesta alkaen.